Sm kisat takana.

Hei!

Kuvattuani kaksi päivää Heinsuolla nuorten SM-hiihtoja, ilmoittaa jokainen kroppani lihas jonkinlaisesta jumista. Taidan olla enemmän rikki kuin yksikään kisoissa suksinut hiihtäjä. Oltuaan pari päivää kyykyssä etsimässä hyviä kuvauskulmia, alkaa reidet tuntumaan samalta, kuin päästyäni maaliin maratonilta.

Tästä jurnutuksesta huolimatta SM-kisojen kuvaaminen oli mahtava keikka! Lauantai sujui kuvauksen osalta mukavasti. Sää oli hyvä kuvaamiseen. Valoa kuvaamiseen oli kuitenkin ensimmäisten sarjojen lähtiessä kovin vähän. Muutenkin tuntui - urheilutermiä käyttääkseni - että kuvaamisen osalta ensimmäiset sarjat menivät lämmittelyyn. Miesten sarjojen kohdalla hyvät kuvauspaikat alkoivat jo löytyä. Illalla otin yhteen Macin kanssa, kun hän ilmoitti olevansa jo aivan täynnä kuvia, eikä uusia enää mahtuisi. Ystäväni internet sanoin myös suhteemme hetkeksi irti. Kuvien saaminen seuraavaksi aamuksi nettiin, oli siis pieni seikkailu, mutta sinne ne onnistuneesti lopulta sain.

Sunnuntai oli ongelmallinen aamun suhteen, kun vettä satoi taivaalta ja kameran linssi veti huuruun. Missasin kameran linssiä putsatessani laittoman monta hiihtäjää. Hmm... Olisiko toinen runko pelastanut?? Jälkipeliä ja jossittelua, eli turhaa puhetta. Sunnuntaina kuvailin hieman rennommalla otteella pyrkimättä tallentamaan ihan jokaista hiihtäjää. Ehkä voit nähdä sen kuvista? Kun tiesin, että olin lauantaina saanut melko monta hiihtäjää kuvatuksi, oli helpompi kuvata tunnelmia ja etsiä kuvauspaikkoja kauempaakin kuin stadionin läheisyydestä.

RAW-formaatti tuotti ehkä hieman turhan paljon työtä tällä keikalla. Toisaalta olen kiitollinen niistä mahdollisuuksista, joita tuo kuvamuoto antaa kuvaajalle jälkikäteen. Tiedän, että yleensä tällaisissa tapauksissa olisi hyvä kuvata jpeg:nä, mutta halusin ottaa varman päälle. Ensi kerralla harkitsen jpeg:iä, jolloin säästyn turhalta tiedostomuotojenvaihto-operaatiolta.

Kokonaisuudessaan, kisaviikonlopun päätyttyä myös minulle oli kaikkensa antanut olo. Reisilihakseni eivät ehkä olisi mukisematta suostuneet kolmanteen kuvauspäivään. Kliseisesti oloni oli väsynyt, mutta onnellinen. Olin myös kiitollinen, että sain tulla kuvaamaan kisoja. Oli mahtava kokea pitkästä aikaa arvokisojen tunnelmaa.Tämä kuvauskeikka opetti monta uutta asiaa, sekä muistutti jälleen siitä, että valokuvaus on fyysinen laji ja sen vuoksi ehkä kuntosalilla olisi hyvä käydä hieman useammin! : )

LOPUKSI KIITÄN KAIKKIA YLI TUHATTA IHMISTÄ JOTKA OVAT VIERAILLEET GALLERIASSANI KATSOMASSA SM-KISOJEN KUVAREPORTAASIA! : )

Kata.